Usein kysyttyjä kysymyksiä
-
Riitamme johtavat välillä tönimiseen ja tavaroiden heittelemiseen. Pitäisikö tästä huolestua?
- Uusperheeseemme kuuluu lapsia molempien edellisistä liitoista. Pitääkö toisen lapsia rakastaa?
1. Meille tulee koko ajan riitaa. Loukkauksia on kertynyt niin paljon, että on vaikeata unohtaa ja antaa anteeksi. Mikä neuvoksi?
Eri mieltä oleminen ei ole parisuhteen uhka. Kohtalokasta on jos ristiriitoja ei osata käsitellä rauhassa ja asiallisesti ja repivästä riitelystä tulee käytäntö. Tällöin tulee sanotuksi asioita, joita ei tarkoita ja joita myöhemmin myös katuu. Keskustelukumppanit saavat asioiden käsittelystä uusia haavoja, jotka vaativat paljon aikaa parantuakseen. Suurista asioista kannattaa keskustella silloin kun on levännyt, kylläinen ja mieli rauhallinen. Jos asia kuumentaa liikaa, kannattaa pitää tauko ja rauhoittua. Yöllä, humalassa tai nälkäisenä päästään harvoin eteenpäin.
Erolla tai väkivallalla uhkailu, syyttely, nimittely tai huutaminen eivät auta. Huuto voi olla yritys sanoa, että ei ole tullut kuulluksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan paranna kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia. Sopikaa uudenlaisista keskustelutavoista ja ajoista. Jutelkaa suuret asiat vaikkapa kävelyretkellä. Myönteinen ymmärtämiseen tähtäävä asenne on tärkeä. Pyytäkää anteeksi tekemiänne loukkauksia, vaikka olisitte omasta mielestänne itse asiasta kuinka oikeassa tahansa. Opetelkaa uutta käytäntöä ammattiauttajan kanssa, ellei se kotioloissa ota onnistuakseen, vaan asiat kiertävät toivotonta kehäänsä.
2. Puolisoni haluaa seksiä paljon useammin kuin minä. Mikä tässä asiassa on kohtuullista? Kuinka usein pariskunnat keskimäärin rakastelevat?
Ei liene paria, jolla seksuaaliset toiveet täysin menisivät yksiin. Toisaalta voi olla, että vähempään seksiin tyytyvä puolestaan odottaisi entistä enemmän muuta läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä. Seksuaalisuus on yhdyntää laajempi asia. On vaikea sanoa, minkälainen aktiivisuus olisi kohtuullista. Parit ovat erilaisia ja aktiivisuuden vaihtelukin saattaa olla suurta eri syistä johtuen. Joka tapauksessa seksuaalisuus parisuhteessa on tärkeä ja sen latistuminen on oire jostakin.
Yksi tapa tasoittaa tilannetta on pitää erityistä huolta siitä, että vähempään tyytyvä osapuoli voi olla tyytyväinen yhdessäoloon ja kynnys seuraavaan kertaan näin laskee. Itsetyydytys voi olla myös luonnollinen osa seksuaalisuutta parisuhteessa. Seksuaalisuus on alue, jossa puhumisella on erityisen tärkeä merkitys. Ei ole aina helppoa opetella kieltä, jolla voi avoimesti, suoraan ja samalla hienotunteisesti ja kunnioittaen puhua seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksista, toiveista tai peloista. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan.
3. Haluaisin puhua avoimesti tunteistani, toiveistani ja meidän suhteestamme, mutta puolisoni ei osaa puhua tällaisista asioista. Tuloksena on riitaa ja mykkäkoulua.
Olet hyvällä asialla. Puhumisen ja vastavuoroisen jakamisen avulla suhde puhkeaa kukkaan. Samalla tartut monille pareille tuttuun kokemukseen keskusteluyrityksiin liittyen: pyrimme lähelle, päädymme etäälle. Kuulen, että oma kysymyksesi liittyy nimenomaan kokemukseesi puolisosi osuudesta. Arvelet, ettei hän osaa puhua tunne- ja parisuhdeasioista. Oletteko puhuneet puhumisesta? Millaisia toiveita sinulla/puolisollasi on puhumisen tavan, ajan tai paikan suhteen? Useimmat ihmisistä osaavat puhua, kun voivat tehdä sen turvallisessa ympäristössä itselleen ominaisella tavalla.
On sanottu, että vaikein puheenaihe kahdelle ihmiselle on heidän keskinäinen suhteensa. Ainakin on totta, että suhteesta puhuttaessa siirrytään herkille ja haavoittuvillekin alueille. Tällöin paneutuva kuunteleminen on yhtä vaikeaa kuin puhuminen. Toisinaan puhumisen vaikeudessa voikin olla kyseessä kuuntelemisen vaikeus, sillä ei ole toista ilman toista. Kerrot teidän päätyvän riitelyyn ja mykkäkouluun. Mykkäkoulu on kuin monipäinen olento. Usein se tulkitaan vallankäytöksi. Se voi olla myös yritystä rajoittaa sanallista riitelyä. Vaikenevan puolison taholta kyseessä on usein keinottomuus lannistetuksi tulemisen jälkeen. Riitelyn ollessa rakentavan sijaan repivää ja mykkäkoulun jatkuessa, etenkin jos perheessä on lapsia, kannattaa hakea ulkopuolista apua.
4. Löysin mieheni tietokoneelta linkkejä seksisivustoille. Kuvat sinänsä ovat aika siistejä, mutta olen kauhistunut. Onko tuollainen normaalia? Enkö minä riitä hänelle naisena?
Jokaisella on omat seksuaaliset mielikuvansa ja fantasiansa, joiden kautta pitää yllä eroottista virettään. Kirjat, elokuvat, musiikki jne. toimivat eri ihmisten kohdalla näin. Eroottisten kuvien katselemisen ei tarvitse olla pois parin yhteisestä seksielämästä vaan paremminkin vahvistaa sitä. Voisi ajatella, että miehesi kohdalla on kyse tällaisesta. Koska tämä tuntuu sinusta loukkaavalta, olisi tärkeätä puhua asiasta avoimesti. Ehkä voisitte katsoa kuvia yhdessä? - Jos taas seksisivustoilla alkaa kulua yhä enemmän yön ja päivän tunteja ja niillä pyöriminen vie aikaa muilta aktiviteeteilta, kyse saattaa olla riippuvuudesta. Tällöin tarpeen sääteleminen ei pysy yksilön hallinnassa vaan alkaa häiritä elämää. Näissä tapauksissa terapeuttinen apu on hyödyksi.
5. Elämä pienten lasten vanhempina on ihanaa mutta väsyttävää ja sitovaa. Tuntuu, ettei meillä ole enää olemassakaan parisuhdetta. Miten tästä selvitään?
Koet vanhemmuuden ihanuutta, iloa lapsistanne. Ja samanaikaisesti sitä toista puolta, sen haasteellisuutta ja työläyttä. Olet pysähtynyt pohtimaan parisuhdetta. Millainen mielikuva sinulla on parisuhteesta? Mitä parisuhteeseen kuuluu? Meillä on erilaisia odotuksia suhteessa itseemme tai toiseen. Mitä sinä odotat itseltäsi juuri tässä elämän tilanteessa tässä parisuhteessa? Mitä sinä odotat toiselta? Mikä on se, mitä kipeimmin kaipaat? Silloin kun tapasitte, jokin toisessa sykähdytti, mikä se oli? Molemmista on nyt tullut vanhempia, teidän suhteenne on muuttunut. Naisena ja miehenä oleminen kaipaa tulla esiin, huomioiduksi myös pienten lasten vanhempina, miten tämä tarve mahdollistuu? Ja samanaikaisesti pienten lasten vanhemmat joutuvat pettymään suhteessa itseensä ja puolisoon.
Kaikkeen ei riitä aika, väsyttää, toisesta tulee esiin uusia puolia kuten myös itsestä. Joistakin toiveista joutuu luopumaan joksikin aikaa, ajattelen tässä esimerkiksi aikaa vievästä harrastuksesta ja samanaikaisesti jotakin uutta voi tulla tilalle. Mitä olette valmis siirtämään sen vuoksi, että yhteistä aikaa parisuhteen hoitamiselle löytyy. Silloin kun odottaa parisuhteelta muutosta, uudistumista, voin kysyä itseltäni, mitä minä olen valmis tekemään sen eteen, että voisin paremmin tässä suhteessa. Kun olen tyytymätön, se kertoo tärkeän viestin itselleni, kaipaan muutosta. Mikä on pienin mahdollinen tapa muuttaa tilannetta itseäsi tyydyttävämpään suuntaan?
6. Riitamme johtavat välillä tönimiseen ja tavaroiden heittelemiseen. Pitäisikö tästä huolestua?
Väkivaltaa on monenlaista; henkistä, seksuaalista, taloudellista ja fyysistä. Töniminen on, tapahtui se sitten yksipuolisesti tai molempien taholta, aina fyysistä väkivaltaa. Kaikenlainen väkivalta vahingoittaa suhdetta, se on vahingollista molemmille ja jos perheessä on lapsia, se on heidän kasvulleen ja kehitykselleen pahasta. Hyvä uutinen on se, että väkivaltaisesta käyttäytymisestä voi päästä eroon. Usein tarvitaan ulkopuolista auttajaa ja apua on saatavissa. Parhaassa tapauksessa molemmat hakevat apua ja ratkaisua tilanteeseen.
Ensimmäinen askel muutoksessa on oman vastuun myöntäminen, kukaan ei aiheuta toisen väkivaltaista käyttäytymistä. Jokainen tekee aina, myös ahdistavissa tilanteissa ja vaikeissa riidoissa, itse ratkaisun siitä, käyttäytyykö hän väkivaltaisesti vai ei. Jos toinen ei ole omalta puoleltaan valmis sitoutumaan väkivallattomuuteen, kannattaa miettiä, onko suhteella tulevaisuutta. Parempi on lähteä yksin hakemaan apua ja muutosta kuin jäädä tilanteeseen. Omasta ja lasten turvallisuudesta ei tule tinkiä.
7. Uusperheeseemme kuuluu lapsia molempien edellisistä liitoista. Pitääkö toisen lapsia rakastaa?
Uusperhe perustuu miehen ja naisen rakastumiselle ja suhteelle, johon toisen tai molempien lapset tulevat mukaan 'valmiina pakettina'. Lapset eivät siis ole voineet valita vanhemman uutta kumppania eivätkä tämän mahdollisia lapsia, joista kuitenkin tulee uuden perheen jäseniä. Uusperheen kaikilla jäsenillä on takanaan luopumista, pettymyksiä ja surua ja vie aikansa, n. 3-7 vuotta, muodostaa uusi toimiva perhe. Uusperheen muodostamisessa on tärkeää tutustua rauhassa jokaiseen perheenjäseneen. Perheen aikuisten on hyvä kysyä itseltään, mihin minä tarvitsen uuden kumppanini lapsia ja mitä yhteistä minulla voisi olla heidän kanssaan.
Toisen lapsista voi oppia pitämään ja heidän kanssaan voi löytää yhteistä tekemistä ja kiinnostuksen kohteita, vaikka ei varsinaista rakkautta tuntisikaan. Uusperheessä tarvitaan paljon kuuntelemista ja puhumista, kärsivällisyyttä, joustamista, sovittelutaitoja ja huumoria, jotta jokaisen tarpeet tulisivat riittävästi huomioon otetuiksi. Jos perheenjäsenten välit kiristyvät, riidat jatkuvat sitkeästi eivätkä kaikkien tarpeet ja toiveet tule riittävästi kuulluiksi, kannattaa hakea ammattiapua.
© Copyright 2008-2010 - Tampereen kaupunki ja ev.lut. seurakuntayhtymä